Miten tarkoittaa
maanjäristys ja miten ne syntyvät
Maanjäristyksellä tarkoitetaan Maan litosfäärilaattojen välisen
tai laatan sisäisen jännityksen äkillisen purkautumisen
aiheuttamaa tärinää. Maanjäristyksiä esiintyy siksi, että Maan
kuoreen patoutuu pitkällä aikavälillä suuria jännitteitä. Ne
johtuvat Maan vaipan hitaista pyörreliikkeistä, jotka liikuttavat
kuoriosan jäykkiä laattamaisia osia eli litosfäärilaattoja eri
suuntiin. Maan kuoren laatat liikkuvat toisiinsa nähden yleensä
vain muutamia senttimetrejä vuodessa. Koska litosfäärilaattojen
liike on jatkuvaa, niiden törmäys- ja hankausvyöhykkeisiin
kerääntyy jännitteitä laattojen välisen kitkan takia.
Merenpohjalaatta työntyy mannerlaatan alle.
Maanjäristyksen synnyssä keskeinen asia on niin sanottu siirros.
Sillä tarkoitetaan kohtaa, jossa litosfäärilaatat liikkuvat
toisiinsa nähden siirroslinjaksi kutsuttua halkeamaa pitkin. Kun
laattojen liike kitkan vuoksi estyy, siirros lukkiutuu ja
siirroslinjan ympärille alkaa kerääntyä jännite-energiaa. Kun
jännitys kasvaa tarpeeksi suureksi, jännityksen voima ylittää
laattojen välisen kitkan ja silloin tapahtuu laattojen äkillinen
liikahdus, joka taasen aistitaan maanjäristyksenä.
Litosfäärilaattojen välisiin jännityksiin sitoutunut energia
kerääntyy kymmenien vuosien kuluessa ja patoutunut energia
purkautuu yleensä maanjäristyksessä muutamissa sekunneissa.
Laattojen liike toisiaan vasten saattaa jumiutua ja aiheuttaa
jännitteitä, jotka purkautuvat järistyksinä.
Valtaosa voimakkaista maanjäristyksistä syntyy
rannikkovyöhykkeillä, joissa valtamerilaatta ja mannerlaatta
painautuvat toisiaan vasten. Raskaampi valtamerilaatta työntyy
mannerlaatan alle, jolloin muodostuu pitkä ja syvä hauta.
Tällaisilla alueilla esiintyy yleensä sekä maanjäristyksiä että
vulkaanista toimintaa.
Maanjäristyksiä syntyy myös, kun laatat hankaavat toisiaan vasten.
Litosfäärilaatat liikkuvat toistensa sivuitse siten, että
maankuorta ei synny eikä häviä. Siirrosalueelle voi kertyä
laattojen väliin vuosikymmenien aikana runsaasti energiaa, joka voi
purkautua maanjäristyksenä tuhoisin seurauksin. Litosfäärilaattojen
"hankausalueet" ovatkin erittäin maanjäristysherkkää
aluetta. Esimerkiksi Kalifornian San Andreaksen siirros on
tämänkaltaisella laattojen reuna-alueella.
Mannerlaattojen törmäyksissä syntyy jännitteitä.
Erittäin maanjäristysherkkää aluetta ovat myös mannerlaattojen
törmäysvyöhykkeet. Törmäysvyöhykkeillä kaksi mannerlaattaa
puskevat toisiaan vasten niin, että toinen niistä työntyy
hiljalleen toisen alle. Seurauksena on korkean poimuvuoriston synty,
kuten esimerkiksi Himalaja. Vuoristoseuduilla esiintyykin yleensä
melko usein maanjäristyksiä.
Maanjäristyksissä esiintyy yleensä esijäristyksiä ja
jälkijäristyksiä. Esijäristys tapahtuu kerran tai useammin ennen
voimakkaampaa pääjäristystä. Voimakkaan maanjäristyksen jälkeen
taas tapahtuu vaihteleva määrä voimakkuudeltaan pienempiä
järistyksiä. Näitä jälkijäristyksiä saattaa olla useita,
joskus jopa tuhansia usean vuoden aikana, jos pääjäristys on ollut
voimakas.
Litosfäärilaattojen äkillinen liikahdus synnyttää niin sanottuja
seismisiä aaltoja, jotka lähtevät kulkemaan maapallon läpi ja
myös maapallon pintaa myöten. Etäämpänä järistyskeskuksesta
tärinä leviääkin näinä seismisinä aaltoina. Seismiset aallot
ovat yleisnimitys kaikille Maassa eteneville aalloille, jotka
aiheutuvat luonnonilmiöistä kuten maanjäristyksistä tai ovat
ihmisen aiheuttamia. Maassa voi edetä kolmentyyppisiä seismisiä
aaltoja: pitkittäisiä eli P-aaltoja, poikittaisia eli S-aaltoja ja
pinta-aaltoja. P-aallot etenevät maanjäristyskeskuksesta jopa Maan
vastakkaiselle puolelle maan sisässä.
P-aallot kulkevat lähes kaksi kertaa niin nopeasti kuin S-aallot.
Näiden aaltojen saapumisaikojen erosta voidaan laskea
maanjäristyksen etäisyys mittauspaikalta. Lähellä maanpintaa
etenevät taasen pinta-aallot, jotka syntyvät maapallon
pintakerroksissa heijastelevien ja taittuvien P- ja S-aaltojen
seurauksena. Lähellä maanpintaa tapahtuvissa järistyksissä
pinta-aallot sisältävät enemmän energiaa kuin muut aallot
yhteensä ja ovat siten tuhoisimpia.
Paikka, jossa maanjäristys maan sisällä tapahtuu, on
maanjäristyspesäke eli hyposentrumi eli fokus. Hyposentrumin
yläpuolista maanpäällistä kohtaa sanotaan taasen episentrumiksi.
Koska tärinä leviää järistyskeskuksesta seismisinä aaltoina ja
aallot voivat edetä jopa toiselle puolelle maapalloa, voidaan
maanjäristykset yleensä havaita kaukanakin järistyspisteistä
seismografien piirtämistä käyristä. Järistysaallot etenevät
maankuoressa tavallisesti 5-8 kilometrin sekuntinopeudella samaan
tapaan kuin veteen heitetyn kiven aiheuttamat aallot. Järistyksen
iskiessä kaupunkeihin ensimmäiset järistysaallot ikään kuin
vetävät rakennuksilta maton alta ja seuraavat aallot saavat
rakennuksen huojumaan, jolloin jäykät ja heikot rakenteet pettävät
helposti.
Ihminen saattaa aiheuttaa myös omalla toiminnallaan maanjäristyksiä.
Muun muassa keinotekoiset tekoaltaat ja joet aiheuttavat maankuoressa
kuormitusta, jotka voivat johtaa maan värähtelyyn. Maanalaiset
ydinräjäytykset taas synnyttävät päiviä kestäviä
jälkijäristyksiä. Suuria maanjäristyksiä on ryhdytty
hillitsemään aiheuttamalla pieniä ennakoivia maanjäristyksiä,
mutta tämänlainen maanjäristysten säätelyn kehittäminen on
kuitenkin vasta alussa.
Maanjäristyksen havainnointi ja mittaus
Seismografin rakenne
Maanjäristyksiä mitataan seismografeilla, jotka rekisteröivät
maanpinnan värähtelyjä. Seismografin pääosana on varsinainen
ilmaisin eli seismometri. Seismometrin ilmaisemat maanvärähtelyt
vahvistetaan sähköisesti ja järistyksen rekisteröintijälki
piirretään piirturilla näkyvään muotoon. Nykyisin rekisteröinnit
talletetaan yhä useammin digitaalisesti numeerisessa muodossa
tietokoneelle. Seismisen ilmiön rekisteröintiä kutsutaan
seismogrammiksi.
Maanjäristysten voimakkuus ilmoitetaan yleensä lukemana jollain
magnitudiasteikolla, joka perustuu laitehavainnointiin ja
seismografilla järistyksestä piirrettyyn järistyskäyrään.
Magnitudi kuvaa maanjäristyksen voimakkuutta fysikaalisena
tapahtumana eikä ota huomioon esimerkiksi ollenkaan sitä, kuinka
paljon rakennuksia järistyksessä sortuu. Magnitudiasteikkoja on
useita erilaisia, joilla sama maanjäristys voi saada hieman
toisistaan poikkeavia arvoja. Magnitudiarvo voikin sisältää joskus
mittausvirheitä riippuen siitä, missä järistyksen voimakkuutta
mitataan. Esimerkiksi Tangshanissa Kiinassa vuonna 1976 tapahtuneen
tuhoisan maanjäristyksen voimakkuudesta on liikkeellä useita
magnitudiarvoja, jotka poikkeavat toisistaan. Magnitudi on kuitenkin
erittäin käyttökelpoinen käsite, sillä järistyksen magnitudi on
melko nopeata määrittää ja sen avulla on suhteellisen helppo
vertailla eri paikoissa tapahtuneita maanjäristyksien voimakkuuksia
keskenään.
Seismografin järistyskäyrä Kobessa Japanissa 17.1.1995
tapahtuneesta 6,9 Richterin maanjäristyksestä.
Magnitudiasteikoille on tyypillistä, että ne ovat logaritmisia eli
tällöin magnitudin kasvaminen yhden asteen verran merkitsee
maanjäristyksen voimakkuuden kymmenkertaistumista. Purkautuvan
seismisen energian määrä kasvaa tällöin noin 32-kertaiseksi.
Esimerkiksi järistyksen muuttuessa neljästä magnitudi-arvosta
kuuteen, maan liike kasvaa satakertaiseksi ja vapautuvat seismisen
energian määrä jo noin tuhatkertaiseksi.
Magnitudiasteikoilla ei aseteta yleensä mitään ylä- tai alarajaa
järistyksen voimakkuudelle ja siksi niitä sanotaankin avoimiksi
asteikoiksi. Nykyajan herkillä maanjäristystä mittaavilla
laitteilla voidaan paikoin havaita maanjäristyksiä, jotka saavat
nollaa pienemmän arvon. Yleensä magnitudi kuitenkin ilmoitetaan
välillä 0-10 ja se ilmoitetaan yhden desimaalin tarkkuudella.
Yleisin magnitudiasteikko on 1930-luvulla Kaliforniassa Charles
Richterin ja Beno Gutenbergin kehittämä logaritmiseen avoimeen
asteikkoon perustuva Richterin asteikko. Todistettavasti suurimmat
maanjäristykset ovat olleet voimakkuudeltaan 8,9 Richterin
asteikolla ja tapahtuneet Tyynenmeren rannikkoalueilla. Historian
suurin maanjäristys on arvioitu tapahtuneen Chilessä vuonna 1960.
Sen voimakkuudeksi on arvioitu 9,5 Richterin asteikolla ja se tappo 5
000 ihmistä. Suomessa havaitut maanjäristykset ovat olleet
voimakkuudeltaan enintään noin 5 Richteriä ja ne eivät ole
yleensä aiheuttaneet merkittävää tuhoa.
Taulukko 1. Maanjäristyksen
aiheuttamat tuhot
|
|
Magnitudi
|
Järistyksen aiheuttamat tuhot
|
(Lähde: Tieteen Kuvalehti 2/2000, s. 48)
|
|
8 tai yli
|
Täydellinen tuho. Maanpinta
liikkuu aaltomaisesti. Syntyy syviä repeämiä ja lähes kaikki
rakennukset sortuvat.
|
7-8
|
Suuria tuhoja. Monet
rakennukset sortuvat ja sillat romahtavat.
|
6-7
|
Vakavia vaurioita. Heikot
rakenteet vaurioituvat pahoin. Maa rakoilee.
|
5-6
|
Lieviä vaurioita. Heikot
rakenteet voivat vaurioituvat ja puut taipuvat.
|
4-5
|
Ikkunat helisevät. Ihminen
aistii yleensä järistyksen värinän.
|
3-4
|
Ei tuhoja. Värähtely
havaitaan yleensä vain laitteilla.
|
Suurissa yksittäisissä maanjäristyksissä energiaa voi vapautua
jopa 1019 joulea (30 000 TWh), joka vastaa Yhdysvaltain
vuotuista energiankulutusta. Esimerkiksi 60 000 ihmistä tappaneessa
8,7 Richterin maanjäristyksessä Lissabonissa vuonna 1755 on
arvioitu vapautuneen energiaa noin 60 000 ydinpommin verran.
Maanjäristyksessä on siis energiaa suunnaton määrä. Syvyyden
mukaan järistykset jaetaan mataliin (alle 60 km), keskisyviin
(60–300 km) ja syviin (yli 300 km) järistyksiin. Valtaosa
maanjäristyksistä tapahtuu syvällä maan sisällä. Mitä
syvemmällä järistys tapahtuu, sitä vaarattomampi se on ihmisen
kannalta.
Maanjäristyksiä tapahtuu niin maan päällä kuin veden alla.
Maanpäälliset maanjäristykset aiheuttavat suurinta välitöntä
tuhoa ja merenalaiset ovat aluksi vaarattomampia. Merenalaiset
maanjäristykset voivat aiheuttaa kuitenkin suuria hyökyaaltoja eli
tsunameja, jotka voivat tappaa lukuisia ihmisiä ja aiheuttaa joskus
tuhoja jopa enemmän kuin maanpäälliset maanjäristykset.
Maanjäristysalueet
Maanjäristyksiä tapahtuu eniten litosfäärilaattojen
reuna-alueilla. Merkittävimpiä maanjäristysvyöhykkeitä ovat
nuorten vuorijonojen alueet, kuten Tyynenmeren ympäristö, ja
valtamerien keskiselänteet. Arvioiden mukaan 70–90 % maailman
vuotuisesta seismisestä energiasta vapautuu Tyynen valtameren
reunoilla. Toinen tärkeä maa-alueilla kulkeva maanjäristysvyöhyke
ulottuu eteläisestä Euroopasta kohti Himalajan vuoristoa. Näillä
päävyöhykkeillä maanjäristyksiä on toistuvasti ollut muun
muassa Japanissa, Filippiineillä, Indonesiassa, Chilessä, Perussa,
Meksikossa sekä Yhdysvalloissa Kaliforniassa ja Alaskassa. San
Andreaksen siirros Kaliforniassa on ehkä kuuluisin riskialue, jossa
on tapahtunut lukuisia maanjäristyksiä. San Andreaksen siirros
sijaitsee sekin mannerlaattojen reuna-alueella, jossa mannerlaatat
liikkuvat hitaasti eri suuntiin. Myös Euroopan maista esimerkiksi
Italia, Kreikka, Turkki ja Iran ovat kärsineet järistyksistä.
Näiden lisäksi Kiinassa ilmenee toistuvasti suuria maanjäristyksiä,
vaikka alue jääkin tärkeiden laattareunojen ulkopuolelle.
Taulukko 2. Maanjäristysten
yleisyys
|
|
Magnitudi (Richteriä)
|
Vuotuinen esiintymismäärä
|
8 tai yli
|
1 kpl
|
7-8
|
19 kpl
|
6-7
|
120 kpl
|
5-6
|
800 kpl
|
4-5
|
6 200 kpl
|
3-4
|
49 000 kpl
|
Maanjäristysten lukumäärä maailmassa on kääntäen
verrannollinen niiden voimakkuuteen. Eli se tarkoittaa sitä, että
voimakkaita maanjäristyksiä sattuu harvoin ja pieniä järistyksiä
sitä vastoin usein. Erityisesti lähellä maanpintaa sattuvat
maanjäristykset voivat olla tuhoisia. Matalien järistysten
vuotuinen lukumäärä on esitetty taulukossa .
Maapallon maanjäristysalueet (musta piste vastaa maanjäristystä)
1900-luvun tuhoisimmat maanjäristykset ovat olleet vuonna 1908
Messinassa Italiassa (110 000 kuollutta), vuonna 1920 Gansussa ja
Shaanxissa Kiinassa (200 000 kuollutta), 1923 Jokohamassa ja Tokiossa
Japanissa (150 000 kuollutta) sekä vuonna 1976 Tangshanissa
Koillis-Kiinassa (arviolta jopa 655 000 kuollutta). Eri puolilla
maapalloa on 1990-luvullakin sattunut useita tuhoisia
maanjäristyksiä. Voimakas järistys Länsi-Iranissa vuonna 1990
surmasi noin 50 000 ihmistä.
Maanjäristysten aiheuttamat tuhot
Maanjäristys ei itse sinänsä aiheuta ihmishenkien menetyksiä vaan
järistyksen uhreista valtaosa menehtyy maankamaran värähtelyn
välittömiin seurauksiin, kuten rakennusten ja siltojen sortumiseen
tärinän vaikutuksesta ja maanvyörymiin. Ihmisiä menehtyy myös
tulipaloihin, joita voi esiintyä maanjäristyksen iskettyä
kaupunkeihin. Tulipalot aiheutuvat yleensä oikosuluista ja
kaasuputkien katkeamisista. Pelastustoimet ovat yleensä vaikeita,
koska järistyksen jälkeen sähköt ovat yleensä poikki eivätkä
vesijohdotkaan kestä usein järistysten tärinää. Liikenne on myös
yleensä kaaoksessa kun sillat ovat sortuneet ja tienpinta
halkeillut.
Maanjäristyksen voimakkuus ei välttämättä kerro mitään sen
tuhovoimasta. Keskisuurukin maanjäristys voi aiheuttaa valtavia
tuhoja ja ihmishenkien menetyksiä, jos maanjäristys sattuu tiheään
asutulla alueella. Esimerkiksi Etelä-Alaskassa koettiin yksi viime
vuosisadan voimakkain maanjäristys (8,4 Richteriä) vuonna 1964.
Uhrien määrä jäi kuitenkin "vain" 131:een. Kiinaa
ravistelleessa vuoden 1976 maanjäristyksessä taas kuoli eräiden
arvioiden mukaan jopa yli 650 000 ihmistä. Järistyksen voimakkuus
Kiinassa oli 8 Richteriä eli vähemmän kuin Alaskassa, mutta tuhot
olivat suuremmat, koska Kiinan kaupungit ovat yleensä erittäin
tiheään asuttuja.
Järistysalttiita kaupunkeja
|
||
Paikka ja valtio
|
Asukasluku
|
Järistyksen riski
|
Tokio, Japani
|
11,6 milj.
|
Erittäin suuri
|
Mexico City, Meksiko
|
16,3 milj.
|
Suuri
|
Beijing, Kiina
|
14,2 milj.
|
Suuri
|
Jakarta, Indonesia
|
14,0 milj.
|
Erittäin suuri
|
Los Angeles, Yhdysvallat
|
13,1 milj.
|
Suuri
|
Manila, Filippiinit
|
10,8 milj.
|
Erittäin suuri
|
Osaka, Japani
|
10,6 milj.
|
Erittäin suuri
|
Istanbul, Turkki
|
9,3 milj.
|
Melko suuri
|
Teheran, Iran
|
7,3 milj.
|
Suuri
|
San Francisco, Yhdysvallat
|
6,0 milj.
|
Erittäin suuri
|
Santiago, Chile
|
5,4 milj.
|
Erittäin suuri
|
Ateena, Kreikka
|
3,8 milj.
|
Suuri
|
Sadan viime vuoden aikana maanjäristykset ovat vaatineet noin 1,5
miljoonan ihmishengen menetyksen ja suuronnettomuuksien riski kasvaa
entisestään, kun väestö siirtyy kaupunkeihin, jolloin
kaupungeista tulee yhä tiheämmin asuttuja. Nykyään yli kahdeksan
miljoonan asukkaan kaupunkeja on YK:n tilastojen mukaan lähes
kolmekymmentä ja niiden määrän uskotaan kasvavan
lähitulevaisuudessa. Noin kolmasosa näistä yli kahdeksan miljoonan
ihmisen kaupungeista sijaitsee erittäin maanjäristysherkillä
alueilla. Siksi riski todella suuriin, paljon ihmishenkiä vaativiin,
katastrofeihin on erittäin suuri.
Tuhojen laajuudessa on merkittävää se, kuinka valtiot ovat
varautuneet pahimpiin maanjäristyksiin. Suurin merkitys on sillä,
kuinka heikko maanjäristyksen vaikutuspiirissä oleva rakennuskanta
on. Jos talot ja muut rakenteet on rakennettu maanjäristyksiä
heikosti kestävistä materiaaleista, voimakas ja myös keskisuuri
maanjäristys saattaa pyyhkäistä koko rakennuskannan maan tasalle
ja viedä mukanaan kymmenien tuhansien ihmisten hengen. Näin käy
usein kehitysmaissa, joilla ei ole varaa rakentaa huippumoderneja
maanjäristyksen kestäviä rakennelmia toisin kuin teollisuusmaissa.
Esimerkiksi Armeniassa maanjäristys ravisteli maan luoteisosaa
voimakkuudella 6,9 Richteriä. Luonnonmullistus vaati lopulta yli 25
000 ihmisen hengen ja monet talot romahtivat kasaan. Sen sijaan San
Franciscossa Kaliforniassa, jossa on jo pitkään rakennettu
maanjäristyksen kestäviä kerrostaloja, maanjäristys –
voimakkuudeltaan 7,2 Richterin asteikolla – aiheutti "vain"
62 ihmisen kuoleman (10, s.56–57). Yleensä maanjäristykset,
joiden voimakkuus on alle 5 Richterin asteikolla, eivät juuri
aiheuta merkittäviä tuhoja. Tiettävästi tuhoisin maanjäristys
tapahtui vuonna 1556 Shaanxissa Kiinassa, jolloin arviolta 830 000
ihmistä menetti henkensä.
Joissain maissa – kuten Turkissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa –
on asetettu määräyksiä sille, kuinka kestäviksi rakennukset
pitää rakentaa, jotta ne kestäisivät voimakkaita maanjäristyksiä.
On kuitenkin tapauksia, joissa rakennusyhtiöt ovat suhtautuneet
näihin määräyksiin välinpitämättömästi ja kustannusten
minimoimiseksi rakennusyhtiöt ovat rakentaneet rakennusmääräysten
vastaisia heikompirakenteisia rakennuksia. Näin tapahtui esimerkiksi
Turkissa, josta seurasi vakavia tuhoja, kun maa järisi siellä 7,4
Richterin asteen voimakkuudella 17. elokuuta vuonna 1999 kohtalokkain
seurauksin. Noin 17 000 menetti henkensä, kun jykevät
rakennusmääräysten vastaiset betonirakennukset luhistuivat kuin
korttitalot.
Turkin rakennuslainsäädäntö on suunnilleen sama kuin
Kaliforniassa, eli rakennusten pitäisi kestää järistyksiä hyvin.
Kuitenkin iso osa nykyaikaisista rakennuksista sortui Turkin
maanjäristyksessä, koska rakennusyhtiöt olivat tinkineet
kustannuksista ja laiminlyöneet rakennusmääräyksiä, jolloin
talot eivät kestäneet maan liikehtimistä. Turkissa
rakennusyhtiöiden ja myös valvontavelvollisuutensa laiminlyöneiden
rakennustarkastajien asenteissa on selvästikin vikaa ja tästä
välinpitämättömästä asenteesta on nyt maksettu korkea hinta.
Maanjäristyksen tuhoista koituvat menot ylittävät yleensä
moninkertaisesti turvarakenteista aiheutuvat lisäkustannukset, joten
heikkojen rakennusten rakentaminen maanjäristysherkille alueille
saattaa tuntua hieman oudolta.
Teille sortuneet rakennukset vaikeuttavat pelastustoimia
järistysalueilla.
Maanjäristyksen tuhot johtuvat suurimmaksi osaksi pinta-aalloista,
jotka saavat rakennukset tärähtelemään ja sortumaan. Pinta-aallot
katkovat myös siltoja, teitä sekä öljy- ja kaasuputkia. Sen
sijaan hyposentrumista lähtevät P- ja S-aalloilla on vähäisempi
merkitys. Vahinkojen suuruuteen vaikuttavat eniten järistyksen
voimakkuus ja järistyksen kesto. Myös maanjäristyksen syvyys on
ratkaiseva tuhojen kannalta. Tuhot ovat pahimpia silloin, kun
hyposentrumi sijaitsee alle 40 kilometrin syvyydessä. Tämän
lisäksi myös paikan etäisyys episentrumista sekä paikan maaperä
vaikuttavat järistyksen tuhovoimaan. Mitä lähempänä episentrumia
alue sijaitsee, sitä pahempia ovat tuhot.
Parhaiten järistyksestä selviävät rakennelmat, jotka ovat
rakennettu kallioille. Sen sijaan eniten kärsivät huonosti
tiivistetyn täytemaan päälle pystytetyt rakennukset.
Maanjäristyksessä tärisevä maa saattaa alkaa käyttäytyä
nesteen tavoin, jolloin rakennukset voivat vajota tai jopa upota
kokonaan maan sisään. Vaikka kallioperä onkin turvallisin paikka
rakentaa, ovat vuorten rinteet erityisen vaarallisia järistyksen
sattuessa. Tiheään rakennetuissa alueissa rakennukset voivat sortua
rinteillä alempana olevien rakennelmien päälle ja aiheuttaa näin
laajoja ketjusortumisia.
Vuorenrinteillä tapahtuu myös usein maanvieremiä järistyksen
iskiessä. Maanvieremät voivat pyyhkäistä joskus kokonaisen kylän
maan tasalle, etenkin jos kylä sattuu sijaitsemaan vuoren läheisessä
laaksossa. Erityisen vaarallisia ovat vuorenrinteet, joilla ei ole
laisinkaan kasvullisuutta. Puun juuret sitovat tehokkaasti maata,
jolloin maanvieremän riski on pieni. Sen sijaan puuton märkä
maaperä liettyy tärinässä ja voi lähteä liikkeelle muta- tai
maavyörynä alas rinnettä aiheuttaen laajaa tuhoa.
Maanjäristyksen iskettyä sortuneiden rakennusten raunioissa on
usein runsaasti kuolleita ja loukkaantuneita. Siksi taudit, kuten
kolera, saattavat levitä nopeasti. Rauniot onkin sen vuoksi
raivattava nopeasti, etenkin lämpimän ilmaston maissa.
Pelastustoimet ovat kuitenkin hankalia tieyhteyksien ja sähköjen
ollessa poikki.
Yleensä maanjäristyksessä henkensä menettäneiden lukumäärä on
vain arvio, koska kuolleista on usein vaikea saada tarkkaa tietoa,
etenkin kehitysmaissa. Kuolleiden määrä kasvaa yleensä
järistyksen jälkeenkin, kun vakavasti loukkaantuneet ihmiset
menehtyvät ja tietoja kuolleista kertyy lisää. Tämän takia
maanjäristyksessä kuolleiden määrä vaihteleekin paljon
tilastoissa. Maanjäristystuhojen lopullisessa selvityksessä
virallinen luku on varmuudella todettu uhrien määrä, mutta usein
kuolleiden määrä on todellisuudessa suurempi kuin virallinen luku.
Suurissa järistyksissä menehtyneiden määrä voi olla jopa useita
kymmeniä tuhansia virallista lukua suurempi.
Viimeisin merkittävä maanjäristys tapahtui Japanin pääkaupungissa
Tokiossa ja sen ympäristössä 14. lokakuuta vuonna 2003. Sen
järistyspiste oli Tokionlahdella ja se ravisteli pääkaupunkia ja
sen lähialueita voimakkuudella 5 Richterin asteikolla. Järistys ei
kuitenkaan aiheuttanut suuria tuhoja, eikä myöskään
tsunamivaroitusta jouduttu onneksi antamaan. Voi vain kuvitella
kuinka suurta tuhoa ja hävitystä suurempi maanjäristys olisi
aiheuttanut Tokion kaltaisessa suurkaupungissa, jossa asuu
esikaupungit mukaan lukien noin 33,1 miljoonia ihmistä.
Voimakkaimmat maanjäristykset 1900-luvulla ja 2000-luvun alussa
Voimakkaimmat maanjäristykset
1900-luvulla ja 2000-luvun alussa
|
|||
Vuosi
|
Paikka tai valtio
|
Voimakkuus / Richteriä
|
Kuolleita
|
1906
|
San Francisco, Yhdysvallat
|
8,3
|
3 000
|
1908
|
Messina, Italia
|
7,5
|
110 000
|
1920
|
Gansu ja Shaanxi, Kiina
|
8,6
|
200 000
|
1923
|
Jokohama ja Tokio, Japani
|
8,3
|
143 000
|
1927
|
Xining, Kiina
|
8,3
|
200 000
|
1939
|
Erzincan, Turkki
|
8,0
|
32 700
|
1948
|
Turkmenistan
|
7,3
|
110 000
|
1960
|
Agadir, Marokko
|
5,8
|
15 000
|
1964
|
Etelä-Alaska
|
8,4
|
131
|
1970
|
Pohjois-Peru
|
7,8
|
67 000
|
1976
|
Guatemala
|
7,5
|
22 780
|
1976
|
Tangshan, Kiina
|
8,0
|
655 000
|
1985
|
Mexico, Meksiko
|
8,1
|
9 500
|
1988
|
Armenia
|
6,9
|
25 000
|
1989
|
San Francisco, Yhdysvallat
|
7,1
|
62
|
1990
|
Länsi-Iran
|
7,7
|
50 000
|
1993
|
Latur, Intia
|
6,4
|
9 750
|
1995
|
Kobe, Japani
|
6,9
|
5 500
|
1999
|
Izmit, Turkki
|
7,4
|
17 000
|
2001
|
Gujarat, Intia
|
6,9
|
20 000
|
Maanjäristysten ennustaminen ja niihin varautuminen
Maanjäristysten ennustaminen
Maanjäristyksiä ei voida nykyteknologian avulla mitenkään estää
eikä niitä voida nykytietämyksen avulla kovin tarkasti ennustaa.
Ihmisten evakuointi vaara-alueelta ennen järistystä on lähes
mahdotonta. Siinä on onnistuttu vain joissain poikkeustapauksissa.
Ennustusten tulosta heikentää se, että muutamankin väärän
hälytyksen ja turhan evakuoinnin jälkeen ihmiset eivät enää
yleensä usko hälytyksiin. Maanjäristyksen ennustamisen sijaan
puhutaankin usein ennakoinnista, koska järistystä ei yleensä
koskaan pystytä täysin ennustamaan. Esimerkiksi Kaliforniassa
lokakuussa 1989 sattunut Loma Prietan maanjäristys oli ennakoitu,
mutta ei ennustettu. Monien tutkijoiden mielestä maanjäristysten
ennustaminen onkin vain haave, joka ei koskaan toteudu. (28)
Maanjäristysten ajankohtaa yritetään kuitenkin ennakoida
tutkimalla alueen aikaisempia järistyksiä. Jos järistykset ovat
toistuneet suunnilleen tasaisin väliajoin, voidaan maanjäristyksen
tapahtuman todennäköisyys päätellä. Tällöin alueelta tarvitsee
olla tarkkaa tietoa aiemmista järistyksistä vähintään muutaman
vuoden ajalta. Etenkin Kiinassa on merkitty muistiin tietoja
maanjäristyksistä jo useiden vuosituhansien ajan.
Muistiin merkitsemisen lisäksi tietoja aikaisemmista
maanjäristyksistä saadaan tutkimalla maan sedimenttikerroksia.
Kerrosten järkkymisen ajankohdat ovat usein näistä laskettavissa.
Aikaisempien järistysten perusteella on esimerkiksi ennakoitu, että
Kaliforniassa tapahtuu lähiaikoina voimakas maanjäristys, sillä
sen läheisessä San Andreaksen siirroksessa suuria järistyksiä on
sattunut keskimäärin 145 vuoden välein ja viimeisestä on kulunut
noin 120 vuotta. Järistykset eivät kuitenkaan aina toistu
säännöllisin väliajoin, koska asiaan vaikuttavat lähialueiden
järistykset. Maanjäristys jossain toisessa paikassa saattaa lisätä
jännitystä jollain muulla alueella.
Maanjäristysten vaikutusta maan sähkökentän muutoksiin on myös
tutkittu ja sen käyttö ennustusmenetelmänä vaikuttaakin
lupaavalta. Eräät kreikkalaistutkijat ovat kehittäneet
maanjäristysten ennustusmenetelmän nimeltä VAN. Järjestelmä on
koko Kreikan kattava mittaverkosto, joka havainnoi maan sähkökentän
muutoksia. Jos arvot poikkeavat maanjäristysalttiilla alueella
normaaleista, maanjäristys on todennäköinen.
Kreikkalaistutkijoiden mukaan maan sähkökenttä muuttuu, jos
kivimassoihin kohdistuva paine ja kitka muuttuvat. Näistä
muutoksista on pääteltävissä maanjäristyksen olevan
odotettavissa. VAN-järjestelmän avulla pystyttiinkin ennustamaan
Kreikkaa kesällä vuonna 1995 ravisuttaneet kaksi maanjäristystä.
Ulkomailta erityisesti Japani on kiinnostunut kreikkalaisten
keksinnöstä, vaikka jotkut tutkijat epäilevätkin menetelmän
luotettavuutta. Järjestelmän luotettavuus on kyseenalainen etenkin
taajama-alueilla, joiden tuotantolaitokset saattavat aiheuttaa
häiriöitä sähkökenttää mittaaviin mittalaitteisiin.
Maanjäristyksiä ennakoidaan myös tutkimalla kallioperään
kertyneitä jännityksiä ja niiden kasvua. Tämän avulla saadaan
hieman tietoa siitä, miten paljon jännitystä litosfäärilaattojen
välillä on tietyssä paikassa. Kun jännitetasoa verrataan ennen
edellistä maanjäristystä mitattuihin arvoihin, voidaan tehdä
ennustus, milloin seuraava järistys todennäköisesti iskee. Jos
kallioperän jännityslukemat ovat normaalia suuremmat, on
mahdollista, että kyseessä on seuraava järistyspesäke. Menetelmää
on kuitenkin vielä paljon kehitettävä, jotta sen perusteella
voitaisiin antaa evakuointimääräyksiä.
Ennustuksia voidaan laatia myös tutkimalla kaivojen
radonpitoisuuksia ja maanpinnan kohoamista sekä vedenkorkeutta. Nämä
muuttuvat joskus selvästi ennen maanjäristystä. Esimerkiksi
pohjaveden korkeuden on todettu laskevan ennen kun maa alkaa
värähdellä mutta tästä ilmiöstä ei vielä tiedetä, miksi niin
tapahtuu ja onko ilmiö välttämättä sidoksissa maanjäristykseen.
Vihiä tulevasta maanjäristyksestä saattaa saada myös seuraamalla
eläinten käyttäytymistä. Esimerkiksi Kiinassa ankkojen ja kalojen
käyttäytyminen on usein muuttunut ennen varsinaista järistystä ja
tätä onkin perinteisesti käytetty Kiinassa hyväksi
maanjäristysten ennakoinnissa. Tosin eläinten käyttäytyminen
muuttuu usein vain hetkeä ennen järistyksen alkua, joten
esimerkiksi laajamittaiseen evakuointiin se aika ei riitä.
Myös alueelle tyypillisten pienten järistysten loppuminen saattaa
olla merkki uhkaavasta voimakkaasta järistyksestä. Viimeiset
varoitukset tulevat joskus pieninä esijäristyksinä. Yleensä
merkittävää maanjäristystä seuraa vaihteleva määrä pienempiä
jälkijäristyksiä. Voimakkaimpiin järistyksiin niitä liittyy
tuhansia usean vuoden aikana. Jälkijäristykset ovat siten
odotettavissa olevia tapauksia, ja niiden esiintyminen noudattaa
usein jotain säännönmukaisuutta. Järistysalueella niistä
saatetaan joskus tiedottaa ja joka tapauksessa niihin on syytä
varautua.
Maanjäristyssarjassa samalla tapahtumapaikalla sattuu monia saman
suuruusluokan tapauksia. Järistyssarjan kestoa on vaikea tietää
etukäteen, ja ne voivat kestää jopa kuukausia. Maanjäristys voi
olla periaatteessa voimakkaampaa tapausta edeltävä esijäristys,
maanjäristyssarjan alku tai pääjäristys, jota seuraa joukko
jälkijäristyksiä. Käytännössä on vaikea etukäteen ennustaa,
onko järistys osa maanjäristyssarjaa vai vain yksittäinen
järistys.
Vaikka maanjäristysten ennusteiden tarkkuus on yleensä huono,
ennusteilla on kuitenkin tärkeä merkitys siellä missä maa
vavahtelee usein. Ihmiset ovat myös valmiimpia maksamaan paremmin
järistyksiä kestävistä rakennuksista ja muista riskien
pienentämistä aiheuttavista kustannuksista, jos tiedetään, että
maanjäristys tapahtuu todennäköisesti lähivuosikymmeninä.
Osuvatpa ennustukset myös joskus oikeaan. Esimerkiksi
Pohjois-Kiinassa vuonna 1975 suuresta maanjäristyksestä annettiin
varoitus viisi tuntia ennen varsinaista järistystä. Miljoonat
ihmiset siirtyivät ulos rakennuksista. Vaikka järistys aiheuttikin
suuria rakennustuhoja, kuolleiden lukumäärä jäi "vain"
satoihin. Oikeaan osunut ennustus pelasti siis ilmeisesti tuhansien
ihmisten hengen.
Myös Mexicossa syyskuussa vuonna 1995 onnistuttiin varoittamaan
ihmisiä etukäteen tulevasta maanjäristyksestä, tosin hieman
pienemmällä varoitusajalla kuin Pohjois-Kiinassa. Tiedotusvälineet
välittivät tiedon tulevasta 7,3 magnitudin järistyksestä 72
sekuntia ennen kun järistys ehti iskeä pääkaupunkiin Méxicoon.
Vaikka aika saattaa kuulostaa vähäiseltä, sen aikana ehditään
tehdä paljon, jos tiettyjä toimenpiteitä on harjoiteltu etukäteen.
Kyseisessä ajassa ehditään esimerkiksi keskeyttämään
sähkönjakelu, sulkemaan voimalaitokset sekä pysäyttämään junat
ja linja-autot. Siinä ajassa ehditään myös usein tyhjentämään
useimmat rakennukset – kuten koulut ja ostoskeskukset –
ihmisistä. Esimerkiksi Méxicon tapauksessa moni ehti poistumaan
vaarallisista rakennuksista ja näin pelastui varmasti useiden
ihmisten henki. Maanjäristysvaroitus voitiin antaa Méxicossa, koska
järistyskeskus oli melko kaukana kaupungista ja järistysaalloilta
kesti yli minuutin saapua kaupunkiin.
Maanjäristyksiin
varautuminen
Maanjäristyksiä kuten ei myös muitakaan endogeenisia hasardeja
pystytä estämään. On esitetty, että maanjäristyksiä voitaisiin
laukaista hallitusti maanalaisilla ydinräjäytyksillä, mutta
menetelmän turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista ei
kuitenkaan olla varmoja. Siksi maanjäristysten kanssa on vain
osattava elää. Tuhoja voidaan kuitenkin ehkäistä oikeanlaisella
rakentamisella, suunnittelulla ja ihmisten riittävällä
valistuksella. Maanjäristysten aiheuttamia tuhoja lisää se, että
ihmiset eivät usko onnettomuuksien tapahtuvan juuri omalle
kohdalleen ja jättävät siksi usein ohjeita ja määräyksiä
noudattamatta. Ihmiset eivät halua lähteä asuinalueiltaan, vaikka
vaara uhkaisikin, koska monia sitovat työ ja asunto. Esimerkiksi
Kaliforniassa, joka on erittäin järistysherkkää aluetta, ei
varoituksia oteta täydestä. Vaara-alueelle on rakennettu
kymmeniätuhansia asuntoja, teitä, siltoja, tärkeitä sähkölinjoja
ja jopa kouluja. Valistuksen ja tiedotuksen avulla lisätään
ihmisten mahdollisuuksia selvitä poikkeustilanteista. Tärkeää
onkin suunnitella rakennuksiin toimivat hätäpoistumistiet, jotta
rakennus saataisiin nopeasti tyhjennettyä ihmisistä, jos
maanjäristys saisi sen sortumaan.
Rakennusten sortuminen aiheuttaa valtaosan ihmishenkien menetyksistä
maanjäristyksissä. Siksi turvallisen rakennetun ympäristön
suunnittelu ja järistysten kestävien rakennusten rakentaminen ovat
maanjäristykseen varautumisessa keskeisiä asioita. Maanjäristysten
tuhoja voidaan lieventää esimerkiksi sijoittamalla rakennukset
paikkoihin, joissa järistysten esiintyminen ei ole todennäköistä.
Jos rakentaminen maanjäristysalueelle on välttämätöntä, pitäisi
rakennuksista tehdä järistyksenkestäviä. Maanjäristyksissä
rakennuksiin syntyy usein halkeamia, jotka voivat laajetessaan
sorruttaa koko rakennuksen.
Onnettomuuden ja sen ehkäisyn kustannusten välinen riippuvuus
Erityisesti tiilitalot ovat heikosti järistyksiä kestäviä, koska
tiilien välinen laasti murenee tärinässä helposti. Sen sijaan
tukevat puusta rakennetut talot ovat kestävämpiä, koska puurakenne
antaa hieman periksi. Puurakennusten ohella parhaiten järistyksiä
kestävät teräsbetonista rakennetut rakennukset. Teräsbetonissa
betoni on valettuna teräslankoja sisältävään muottiin, joka
antaa rakenteelle joustavuutta. Teräsbetonista rakennetut
pilvenpiirtäjät kestävät hyvin maanjäristyksissä, vaikka ne
usein huojuvatkin. Myös rakennuksen muodolla on merkitystä sen
maanjäristyskestävyyteen. Matalat rakennukset ovat usein
turvallisempia kuin samalla tavalla rakennutut korkeat rakennukset.
Rakennusten sortumista voidaan ehkäistä myös estämällä
maankamaran värähtelyjen siirtyminen itse rakennukseen esimerkiksi
sijoittamalla joustavia kumivaimentimia perustuksiin. Tällaisten
rakennusten rakentaminen on kuitenkin niin kallista, että niihin on
varaa vain vaurailla teollisuusmailla, kuten Japanilla.
Vaikka rakennus olisi ulkoisesti kestävä, täytyy sen
sisärakenteidenkin olla erityisen vahvoja. Esimerkiksi lattioiden
putoaminen alempien kerrosten päälle ja raskaan irtaimiston
iskeytyminen ihmisiin aiheuttavat paljon ihmisuhreja. Siksi
järistysalueilla rakennusten seinien ja lattioiden liitokset
pyritäänkin tekemään poikkeuksellisen lujia, koska nämä
liitoksen ovat usein rakennusten heikoimpia kohtia. Raskaat
irtaimistot kiinnitetään usein tiukasti kiinni lattiaan tai
seiniin, jotteivät ne pääsisi liikkumaan järistyksessä. Myös
kaasuputkien eristämisellä voidaan ehkäistä tuhoja. Jos
kaasuputki katkeaa maanjäristyksessä, kaasu syttyy herkästi
esimerkiksi katkenneesta sähköjohdosta tulleesta kipinästä,
jolloin syntyy vakavia tulipaloja. Näin kävi esimerkiksi Japanissa
Koben kaupungissa vuonna 1995, kun maanjäristys katkoi kaasuputkia,
jolloin syntyi vakavia tulipaloja, kun kaasu syttyi palamaan.
Nykyään rakennukset voidaankin rakentaa sellaisiksi, että ne
kestävät järistykset aivan suurimpia lukuun ottamatta. Eniten
tuhoja maanjäristykset aiheuttavat kehitysmaissa, joilla ei ole
varaa kalliisiin rakenneratkaisuihin ja varoitusjärjestelmiin. Sen
sijaan teollisuusmaissa lyhytkin varoitusaika voidaan nykyteknologian
avulla hyödyntää. Esimerkiksi Japanissa on rakennettu
järjestelmiä, jotka katkaisevat kaasun syötön kaasuputkista
automaattisesti, kun järistys on havaittu. Tällöin vältytään
rajuilta tulipaloilta, jotka syntyvät kaasuputken katketessa ja kun
herkästi syttyvä kaasu saa jostain kipinän. Japanilaisiin
pilvenpiirtäjiin on myös asennettu vaimentimia, jotka tietokoneiden
avulla reagoivat järistyksiin.
Japanissa tieto järistyksestä välittyy myös sairaaloihin ja
ydinvoimaloihin, jolloin riskialttiit voimalat voidaan tarvittaessa
nopeasti sulkea ja sairaalat siirtyvät käyttämään omia
generaattoreitaan. Japanilaiset ovat kehittäneet myös järjestelmän,
jolla useita satoja kilometrejä tunnissa kiitävät luotijunat
saadaan turvallisesti pysäytettyä katkaisemalla sähkö kiskoilta
ennen järistyksen iskemistä junaan. Junien radoille on sijoitettu
seismografeja kahdenkymmenen kilometrin välein, jolloin saadaan heti
tieto ensimmäisestä järistysaallosta. Koska tieto radan
sähkövirran katkaisimiin kulkeutuu radioaalloilla, jotka etenevät
järistysaaltoja nopeammin, saadaan tieto järistyksestä välitettyä
kymmeniä sekunteja ennen kun järistys iskee junaan.
Maanjäristyksiin varautuminen ei kuitenkaan ole mitään halpaa
puuhaa, sillä jo varoitusjärjestelmän ylläpito voi maksaa
maltaita, joihin ei kehitysmailla ole yksinkertaisesti varaa.
Järistys Taiwanissa 21.9.1999 kaatoi osan rakennuksista
kyljelleen mutta Taipei 101 säilyi ehjänä.
Hyvä esimerkki osaavasta rakentamisesta maanjäristysalueelle on
Taiwanin pääkaupunkiin Taipeihin rakenteilla oleva yli 500 metriä
korkea Taipei 101- pilvenpiirtäjä, josta tulee sen valmistuttua
syksyllä 2004 maailman korkein rakennus. Pilvenpiirtäjän
rakentaminen Taiwaniin on melko riskialtista, koska Taiwan on
järistysherkkää rakennusaluetta. Taiwan on nimittäin osa
Tyynenmeren rannikoita kiertävää ns. tulirengasta, jonka alueilla
maa vavahtelee usein tuhoisasti.
Taipei 101 on rakennettu lisäksi soistuneeseen maaperään, joka ei
ole kovinkaan vakaa. Hyvällä rakennussuunnittelulla pilvenpiirtäjä
on saatu kuitenkin tehtyä turvalliseksi. Sen perustuksista
huolehtivat 550 paalua ulottuvat 60–80 metrin syvyyteen
kallioperään asti ja varmistavat, ettei rakennus ala vajota ajan
mittaan. Taipei 101 on suunniteltu myös siten, että sen pitäisi
kestää maanjäristys, jonka voimakkuus on 7 Richterin asteikolla.
Pilvenpiirtäjä kestikin hyvin sitä rakennusvaiheessa ravistelleen
6,8 Richterin järistyksen, kun taas useat Taipein muut rakennukset
vaurioituivat pahoin. Sanotaankin, että kyseinen pilvenpiirtäjä on
viimeinen rakennus, joka sortuu Taipeissa luonnonmullistuksessa.
Oikealla rakennussuunnittelulla saadaan siis aikaan turvallisia
rakennuksia myös järistysherkille alueille. Kyse onkin yleensä
siitä, kuinka paljon rahaa halutaan laittaa turvallisuuteen.
Tärkeää on myös suunnitella etukäteen, miten toimitaan sen
jälkeen, kun maanjäristys on iskenyt. Mitä paremmat valmiudet
maalla on ryhtyä pelastustoimiin ja jälleenrakennustyöhön, sitä
enemmän ihmisiä saadaan pelastettua raunioista ja sitä nopeammin
saadaan kodittomille asukkaille uusia rakennuksia. Katastrofin
jälkihoito onkin erittäin tärkeää, jotta asukkaat kärsisivät
mahdollisimman vähän niin aineellisesti kuin henkisesti.
Tuhoisimmat maanjäristykset
Viimeaikaiset maanjäristykset maailmalla
Tangshan, Kiina, 1976
Tangshanin sijainti Kiinassa.
1900-luvun tuhoisin maanjäristys sattui Tangshanissa Kiinassa 28.
kesäkuuta vuonna 1976. Tangshan on tiheään asuttu teollistunut
kaupunki ja sijaitsee 160 km Pekingistä itään. Siellä asui
järistyshetkellä noin hieman yli miljoona asukasta ja nykyään
asutusta on noin puolitoista miljoonaa.
Erittäin voimakas maanjäristys iski Tangshanin kaupunkiin keskellä
yötä kello 3:42 paikallista aikaa. Järistyksen voimakkuudeksi
mitattiin noin 8 Richterin asteikolla ja järistys kesti noin 15
sekuntia. Järistys aiheutti massiivisia tuhoja, koska se oli todella
voimakas ja lisäksi maanjäristyksen hyposentrumi oli melko lähellä
maan pintaa. Maanjäristystä ei osattu ollenkaan odottaa, koska
aluetta ei pidetty maanjäristysherkkänä seutuna ja siksi
rakennuksia ei ollut rakennettu kestämään voimakkaita
maanjäristyksiä.
Järistyksen tuhoja lisäsi myös se, että tämä kaikki tapahtui
yöllä, kun lähes kaikki olivat kodeissaan nukkumassa. Moni
varmasti kuoli talonsa romahdettua ennen kun edes ehti herätä.
Järistys oli niin voimakas, että heikkorakenteiset talot eivät
kestäneet sitä, jolloin järistys suorastaan pyyhkäisi lähes koko
kaupungin maan tasalle. Tässä tuhoisassa luonnonmullistuksessa
kuoli virallisesti Kiinan hallituksen mukaan noin 240 000 tai 250 000
ihmistä, tosin vuosikymmen järistyksen jälkeen joidenkin
tutkijoiden mielestä noin 655 000 kuollutta on lähempänä
totuutta.
Järistys katkaisi kaupungista sähköt ja vedentulon, jolloin
pelastustoimet olivat erittäin vaikeita keskellä pimeää yötä.
Eikä asiaa yhtään auttanut se, että samana päivänä noin 16
tuntia tuhoisan pääjäristyksen jälkeen voimakas jälkijäristys –
yli 7 Richterin asteikolla – iski kaupunkiin ja tappoi monet
niistä, jotka olivat vielä hengissä rakennusten raunioissa (19).
Kaikesta huolimatta Kiina kieltäytyi kuitenkin ulkomaalaisesta
avusta ja aloitti hätäavun antamisen sekä uudelleenrakennustyöt
omin voimin.
Järistys ravisteli myös Kiinan pääkaupunkia Pekingiä mutta se
selvisi onneksi suuremmitta tuhoitta. Tuhot olisivat voineet olla
vieläkin suuremmat mitä Tangshanissa oli, jos järistyskeskus olisi
ollut hieman yli 100 kilometriä länteen, koska silloin se olisi
iskenyt suoraan Pekingiin, jossa asuu nykyään yli 7 miljoonaa
ihmistä ja jos esikaupungit luetaan mukaan, asukasluku on noin 12,4
miljoonaa.
Järistyksen
aiheuttamaa tuhoa Tangshanissa
Vaikka järistys yllättikin melkein kaikki Tangshanin asukkaat, oli
eräässä Tangshanin ulkopuolisessa kylässä aistittavissa
ennusmerkkejä tulevasta järistyksestä järistystä edeltävinä
päivinä. Esimerkiksi kaivojen vesi nousi ja laski selvästi useita
kertoja päivää ennen maanjäristystä. Joistain kaivoista alkoi
myös purkautua kaasuja ja jotkut kaivot alkoivat hajota. Nykyään
tiedetäänkin, että kaivojen veden sekä pohjaveden korkeuden on
todettu usein laskevan ennen kun maa alkaa värähdellä. Tosin vielä
ei ole tieteellisesti todistettu, miksi näin tapahtuu. Eläinten
käyttäytymisessä Tangshanin lähistöllä oli myös havaittavissa
outoa käytöstä. Esimerkiksi hiirten ja lumikkojen oli nähty
juoksentelevan ympäriinsä ja etsien paikkaa, johon piiloutua. Myös
kotieläimissä oli havaittu outoa levottomuutta.
Tuhojen laajuus oli lopulta valtava. 93 prosenttia asuinrakennuksista
tuhoutui täysin. 78 prosenttia teollisuusrakennuksista hajosi maan
tasalle. 80 prosenttia vedenjakelujärjestelmästä vaurioitui
erittäin vakavasti. Tämänkaltaista järistystä voikin hyvin sanoa
täydellisen tuhon aiheuttajaksi. Myös Tangshanin tieverkosto koki
pahoja tuhoja. Sillat romahtivat, kun niiden kannattimet eivät
kestäneet ja raitiotiet taipuivat niin, ettei niillä pystynyt
ajamaan. Tiet olivat myös kaikenlaisen roinan peitossa ja täynnä
halkeamia, jolloin pelastustoimet olivat erittäin hankala toteuttaa.
Tuhot aiheuttivat lopulta arviolta noin 3 biljoonan paikallisen
rahayksikön kustannukset (noin 308 miljardia euroa).
Kobe, Japani, 1995
Koben sijainti Japanissa
Yksi 1990-luvun tuhoisimpia järistyksiä oli Kobessa Japanissa 17.
tammikuuta vuonna 1995 tapahtunut maanjäristys. Kobe on Japanin
vilkkain satama ja huomattava teollisuuskeskus, joka sijaitsee
Japanissa Honshun etelärannikolla Osakanlahden pohjukassa. Vuonna
1995 kaupungissa asui noin 1,4 miljoonaa asukasta.
Ankara maanjäristys voimakkuudeltaan 6,9 Richterin asteikolla iski
Kobeen ja sen lähikaupunkeihin aikaisin aamulla tiistaina kello 5:46
paikallista aikaa. Järistyksen hyposentrumi oli 20 kilometrin
syvyydessä, mikä teki siitä erittäin tuhoisan. Järistys vaikutti
100 kilometrin säteellä episentrumista ja aiheutti tuhoja Koben,
Osakan ja Kioton kaupungeissa, mutta Kobe kärsi näistä kaikista
eniten tuhoja ja erityisesti Koben keskusta. Koben ja Osakan seutu on
noin 10 miljoonalla asukkaallaan Japanin toiseksi tiheimpään
asuttua teollistunutta aluetta Tokion jälkeen. Vuoden 1995 järistys
kesti noin 20 sekuntia ja aiheutti vakavaa tuhoa laajalla alueella.
Pylväiden varassa ollutta moottoritietä romahti Koben
järistyksessä useita satoja metrejä.
Vaikka Japanissa onkin tiukat normit rakennusten
maanjäristyskestävyydestä, silti esimerkiksi Koben keskustassa
arviolta noin 20 % rakennuksista romahti ja 60 % rakennuksista kärsi
vakavia vaurioita (13). Yhteensä noin 180 000 rakennusta vaurioitui
tai romahti (16). Muutama tuhat rakennusta tuhoutui tulipaloihin,
joita seurasi paljon järistyksen jälkeen, kun kaasuputket eivät
kestäneet tärinää ja katkesivat, jolloin herkästi syttyvä kaasu
leimahti tuleen saatuaan jostain kipinän. Tulipalot olivatkin yksi
Koben maanjäristyksen pahimmista tuhon aiheuttajista (13). Kaiken
kaikkiaan arvioidaan, että noin viidennes Koben rakennuksista
tuhoutui tai vahingoittui kyseisessä järistyksessä.
Pahiten vaurioituivat ennen vuotta 1960 rakennetut talot. Uudemmat
rakennukset kestivät paremmin, koska ne oli rakennettu tiukempien
normien mukaisesti. Pylväiden varaan rakennettua moottoritietä
sortui yli 600 metrin matkalta pylväiden vajotessa ja katuessa, kun
maaperä alkoi järistyksessä käyttäytyä nesteen tavoin, eikä
enää kannattanut pylväiden perustuksia. Tuhon suuruudet
aiheutuivat osin myös siitä, että järistys sattui alueella, jossa
ei uskottu maanjäristyksiä juurikaan tapahtuvan.
Tämä
tie Kobessa oli ennen maanjäristystä tasainen.
Kaiken kaikkiaan noin 5 500 ihmistä sai järistyksessä surmansa ja
35 000 loukkaantui. Noin 300 000 ihmistä jäi kodittomiksi tuhoisan
järistyksen jäljiltä. Pelastustoimia haittasi se, että kaikki
tiet ja rautatiet Kobeen olivat katkenneet järistyksen voimasta.
Kuolonuhrien määrä kyseisessä maanjäristyksessä oli pahin
Japanissa sitten vuoden 1923 Tokion maanjäristyksen jälkeen,
jolloin noin 150 000 ihmistä menetti henkensä. Vuoden 1995 Koben
maanjäristys on arvioitu olevan yksi kaikkein eniten kustannuksia
nykyaikana aiheuttanut luonnonkatastrofi. Järistyksestä seuranneet
välittömät tuhot aiheuttivat yli 13 biljoonan jenin tappiot (noin
105 miljardia euroa).
Jotkut tutkijat arvioivat, että jos samanlainen järistys iskisi
Tokioon, jossa on asukkaita esikaupungit mukaan lukien 33,1 miljoonaa
(3.h), voisi kuolleita tulla 200 000 tai jopa miljoona. Aineelliset
vahingot nousisivat useisiin satoihin miljardeihin euroihin. Vaikka
Tokion keskustan kerrostalot kestävätkin maanjäristyksiä hyvin,
on siellä silti vielä vanhoja taloja, jotka eivät kestä
voimakkaita järistyksiä. Tokiossa tapahtuva valtava maanjäristys
voisikin saada aikaan maailmanlaajuisen laman, koska japanilainen
pääoma on tärkeää maailman taloudelle ja järistyksen iskiessä
japanilaiset joutuisivat keskittymään vahinkojensa korjaamiseen.
Maanjäristysten tuhot eivät siis aina rajoitu vain kyseiselle
järistysalueelle vaan joskus järistyksellä voi olla myös
maailmanlaajuisia vaikutuksia.
